Kuopataan itsekuri!

Ajattelin edellisen kirjoitukseni jälkeen, että seuraavaksi kirjoitan jotain kevyttä, vaikkapa juuri tekemääni muuttoon tai uuden rakenteilla olevan kodin suunnitteluun liittyen. Mutta ei - en voinut! Päin näköä nimittäin pläjähti heti vuoden ensimmäisinä päivinä naistenlehdessä sana itsekuri! Siis itsekuri - kurittaminen, kuritus, joka on yhtä kuin rankaisu, rankaiseminen... mitä näitä nyt on?

Sana itsekuri seuraa meitä sanavarastossamme kuin pahainen taustap... sanonko mikä? Eikä vain seuraa, vaan se piikittelee meitä puhekielessämme, puhuimmepa sitten toisillemme tai ihan itseksemme. Usein itsekuri liitetään erilaiseen menestykseen, yleensä urheilumenestykseen tai laihduttamiseen, missä yhteydessä arvasittekin minun sen naistenlehdestä huomanneen. Kulttuurimme perintöä lienee se, että uskomme itsekurilla hankittuun menestykseen. Sisullahan Suomi nousee ja kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat, hokee kansa protestanttista loitsuaan ja ruoskii itseään. Aika moni meneekin eteenpäin, mutta millä hinnalla? Toinen puolisko taas moittii itseään, kun ei ole sitä kaivattua itsekuria. Kun ei vain tuokaan asia nyt luonnistu kun itsekuri puuttuu.

Lasta ei saa kurittaa. Sen meistä valtaosa on jo omaksunut. Eläintäkään ei saa kurittaa. Se on eläinrääkkäystä ja huonoa eläimenpitoa. Miksi itseään siis pitäisi? No ei pitäisi, ei! Jospa nyt mietitään mitä sen niin sanotun itsekurin - jota oikeastaan vain itsekurina pidämme - takana on. Mikä yhdistää kaikkia elämässään, koitoksissaan ja tavoitteessaan onnistujia? Olivat tavoitteet sitten urheilusuoritus tai laihduttaminen. Eivätkö ne ole sisäinen motivaatio, mutta myös oikeanlaiset ulkoiset ja sisäiset olosuhteet? Sen lisäksi, että henkilöllä on motivaatio ja päämäärä, hänellä on oltava sopiva hetki, sopivasti henkisiä voimavaroja ja ulkoista kannustusta. Tämän lisäksi vaaditaan riittäväsi aikaa ja resursseja sekä sopivassa suhteessa lepoa ja löysäilyä. Kun nämä asiat ovat kunnossa, syntyy toivottua tulostakin. Ei tällaisessa tapauksessa ole tarkoituksenmukaista puhua itsekurista - itsetuntemuksesta pikemminkin. Onnistuja lähtee tavoittelemaan päämääräänsä sillä hetkellä, kun sisäiset ja ulkoiset olosuhteet ovat optimaaliset - On voimia tsempata, on ympärillä kannustusta ja juuri se hetki, kun tietää onnistuvansa.

Tämä tietää onnistuvansa, on minusta tärkeä pointti. Eläimiä kouluttaessa pyritään siihen, ettei vie eläintä tilanteeseen, jossa se epäonnistuu - joutuu siis epämiellyttävään tilanteeseen ja oppii epäonnistumaan. Parhaillaan eläimelle tarjotaan vain sopivan tasoisia askelmia, joissa se voi kokea onnistumisia. Entä me ihmiset sitten? Meidän pitäisi toimia itsemme kohdalla aivan samoin. Emme me tarvitse itsekuria. Me tarvitsemme itsetuntemusta! Tarvitsemme aikaa itsemme ja olosuhteidemme tutkimiseen ja tarvittaessa muuttamiseen. Ainoastaan otollisissa olosuhteissa me onnistumme, sillä itsetuntemuksemme avulla osaamme asettaa juuri sopivat tavoitteet. Jos aloittaessa tietää tavoitteen olevan saavutettavissa juuri näistä lähtökohdista, ei itsekuria, ei kurittamista tai rankaisua tarvita.

Joo, myönnän toki, että näitä itsensä kurittajia on, ja jollakin saralla  he tekevät näyttävää tulosta. Epäilen kuitenkin, että elämän toisella saralla eivät tulokset, kokemukset tai hyvinvointi ole ihan samalla tasolla. Kurittamisesta jää aina jälki. Voi kun siis kaikki naistenlehtiasiantuntijatoimittajat, kaikki dietti-jumppa- elämäsikuntoon -valmentajat ymmärtäisivät tämän. Eivät ruokkisi itsekurittamista vaan itsensä tuntemista. Ei mantra kyllä-sitä-aikaa-löytyy-kun-itseensä-satsaa-ja siitä-se-hyvä-olo-tulee-kun-vain-jaksaa-jatkaa-ja-terveessä-ruumiissa-elelee-terve-sielu ole ihan koko totuus. Terveessä ruumiissa voi asua hyvinkin kipeä sielu. Joskus on ihan hyvä myöntää, että elämäntilanne on juuri nyt niin hektinen, ettei suurelle muutokselle ole tilaa. Tämä on itsetuntemusta. Sitä me tarvitsemme ettemme suotta toistuvasti epäonnistu - ja opeta itseämme epäonnistumaan.

Kuoppaa sanavarastostasi sana itsekuri. Älä opeta sitä lapsellesi. Äläkä koskaan kehota ystävääsi käyttämään sitä itseensä. Kannustus, oikea ajankohta, itseluottamus, itsensä kuuntelu - Nämä ovat asioita, joihin meidän pitäisi keskittyä. Oikealla hetkellä ja riittäävän levon jälkeen asioiden voi huomata etenevän ihan omalla painollaan. Saman asian suorittaminen väärällä hetkellä vaatii helposti itseänsä kurittamista viuhuvin raipoin. Ja kun oikealla hetkellä onnistuu ilman itsensä pahoinpitelyä - Silloin ei voi kuin todeta, että voi hitsi mä oon hyvä!