Onks se joku Sanin blogi??

Tämän kysymyksen sain tyttäreltäni, kun sanoin luoneeni blogin. (Kysymys lisättynä vielä paljon puhuvalla silmien levittelyllä...) Kun sitten sanoin otsikoineeni tuotokseni Suoritusvapaa vyöhyke, muuttui ilme hämmästyneeksi kulmien kurtisteluksi ja silmien pyörittelyksi. Että sillä tavalla, taisi tytär pohtia. Äippä yrittää nyt jotain, joka on nuorten juttu, teinien, heidän oma juttunsa, josta äiti ei ihan varmasti ymmärrä mitään. Ei ainakaan osaa käyttää blogipalveluja, tai mitään muutakaan... Ja eipä oikein vielä osaakaan... Mutta päätin todeta ettei tämä avaruusfysiikkaa ole. Onhan minulla hitto vie yliopistotutkintokin. Opin minä siis tämänkin, mutten suhtaudu tähän suorituksena. Siinä se nyt sitten tulikin mainituksi! - Suoritus!!

En kirjoita tässä kilpaillakseeni vuoden hienoimman, muodikkaimman tai kekseliäimmän blogin tittelistä. Täältä ei tule löytymään sisustuslehtien kanssa kilpailevia tunnelmakuvia valkoisista sohvista tähtityynyillä, ei jokailtaista päivitystä kilometreistä ja sykekäyristä, ei upeita leivoksia, ei herkullisia ruokakuvia. Voihan olla, ettei valokuvanikaan yllä sille tasolle, että voisin rinta rottingilla paukutella henkseleitäni harrastajavalokuvaajien rinnalla. Ei, en tähtää mihinkään tuollaiseen. Onko minulla siis mitään annettavaa? Mitään mistä kertoa? No kuulepas...

Entä jos keskittyisin kaikkeen siihen, joka kiireisessä, individualistisessa, itsenäisyyttä, kilpailua ja menestystä suosivassa kultturissamme minua puhuttaa? En ole itsekään trendikäs downshiftaaja -kaikkea muuta! Pikemminkin kiireinen, ärtynyt ja väsynyt työssäkäyvä yksinhuoltaja, jolla on lasten, kodin ja itsensä hoitamisen lisäksi huolenaan yrityskin. Kyllä, kaikki tämä! Toki olen myös helposti innostuva, luova ja iloinen ja asioita tapahtumaan paneva nainen! Suoritusvapaalle vyöhykkelle on siis tilausta. Ihanan ensi vuoden 2016 aikana tulen rakentamaan sitä monella tasolla:

• Pääni sisälle - opettelen kohtuullistamaan vaatimuksiani ja sietämään keskeneräisyyttä. 
• Ympärilleni - Korostan lapsilleni ja muille läheisilleni kohtuullisuuden arvostamista. Kun tavoittelee keskivertoa, on elämä todennäköisesti paljon antoisampaa. 
• Ulkoisiin puitteisiin - Meille rakennetaan uutta kotia (jiiiihuuu!!) Siitä tulee ennen kaikkea suoritusvapaa vyöhyke!

Olet tervetullut matkaani uuteen ihanaan vuoteen 2016, jossa ei suoriteta - eletään vain!!
Voihan olla, että hämmästytän itsenikin jollakin upealla kuvalla uusista verhoista tai kerran vuodessa leipomistani mokkapaloista - who knows...